perjantai 22. maaliskuuta 2013

Stressiä - turhaa sellaista! :)

Kannattais ehkä luottaa joskus noihin ammattilaisiin ja muistaa syy sille, miksi on päätynyt avaimet käteen -taloon ;) Elikkä nytkin otin ihan turhaan kierroksia valun kosteudesta. Nyt asiat on mulle taas selitetty suunnilleen ratakiskosta vääntäen ja olen hyvillä mielin... Toisaalta mun perfektionistiluonteellani asiat pitääkin selittää kunnolla ja mulle ei kelpaa mikä tahansa diipadaapa. Joka tapauksessa asiat on nyt kutakuinkin kunnossa kosteuden puolesta ja eilen on aloitettu vesieristyksen tekeminen. Tänään menen katsomaan itsekin, että miltä siellä näyttää...

Tuo edellisessä postauksessa mainitsemani pinnalle jäänyt putki on nyt hoidettu. Eli valua piikattiin auki ja samalla huomattiin, että putkessa oli pintavauriota, joten koko putken pätkä vaihdettiin. Sitten päälle laitettiin pikabetonia, joka siis kuivuu nopeasti. Nyt ei ole siis huolta siitäkään. Yhden ystävän kanssa juteltiin, että on se kumma miten tieto lisää tuskaa eli nyt, kun tiedän putkessa olleen pintavauriota, niin mietin, että mitä jos sitä on muuallakin. Todettiin sitten, että parempi on olla miettimättä ja koettaa nyt vaan jatkaa elämää eteenpäin ;)

Tänään myös saan oman auton, joten jatkossa pääsen käymään kotona useammin. Voidaan vaikkapa lasten kanssa ajella sinne arkipäivisin piipahtamaan ihan ex tempore :) Mulla on itse asiassa aikalailla lyhyt autoiluhistoria, sillä ajoin kortin vasta tuon nuoremman lapsen syntymän jälkeen ja tähän saakka perheessä on ollut vain yksi auto, joten ihan hirveästi en ole päässyt ajelemaan miehen käydessä autolla töissä. Nyt tähän tulee muuton, toki uskalluksen tuomissa rajoissa... Tuo uskallus onkin vähän ollut koetuksella, sillä ajoin kolarin about heti kortin saamisen jälkeen ja siitä muotoutui melkoisen korkea henkinen kynnys. Pahinta oli, että mulla oli kyydissä silloin 3v9kk ja 3kk ikäiset lapsoseni. Kenellekään ei käynyt mitään, mutta auto kärsi reilusti. Meni monta kuukautta ennen kuin pystyin katsomaan kuvia autosta itkemättä ja varsinkin, että uskalsin ajaa uudelleen. Olen asiaa työstänyt paljon eri ihmisten kanssa ja nyt alkaa helpottaa. Toki vieläkin pelkopeikko istuu toisinaan olalla jäkättämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti