Kotimatkalla Hailuotoon: Suuri päivä, suuret tunteet.

Eilen se sitten oli. Talotoimituspäivä. Fiilikset olivat aivan huikeat ja liikutuksen ja ilon itku pääsi, kun menimme tontille klo 6.25 ja huomasimme talorekan olevan jo odottamassa. Tontilta ei todellakaan voinut olla pois koko päivänä kuin pieniä hetkiä. Timpureina meillä on suomalainen porukka, joka pystytti ensimmäistä Design-Taloaan ja, koska kyseessä oli porukan ensimmäinen yhteistyö DT:n kanssa, niin paikalla oli myös Design-Talon kouluttaja, joka valvoi elementtien asennusta ja opasti kädestä pitäen joitakin juttuja. Tuli luottavainen olo, kun noin huolehtivat asiasta. Muutenkin täytyy sanoa, että yhä edelleen olemme erittäin tyytyväisiä Design-talon porukkaan. Kaikessa. Toki aina tulee jotain pientä, mutta asiat ovat aina selvinneet. Eilinen kouluttajakin tuumasi, että toki hän voisi sanoa meille, että kaikki tulee varmasti menemään hyvin, mutta koska hän on niin monta vuotta alalla ollut, niin hän mieluummin sanoo, että kaikkeen kannattaa varautua ja olla realistinen. Minusta tuo on loistava asenne.

Aamupäivällä appivanhempani toivat tontille kahvia, sämpylöitä ja kuumia nakkeja työmiehille. Ajattelimme, että niin muutenkin on ihan hyvien tapojen mukaista tehdä ja kun vielä sattui olemaan pakkasta rapsakat -20'c, niin sitä paremmalla syyllä porukka tarvitsee ja kaipaa jotain lämmikettä. Ja kyllähän nuo eväistä kovasti ilahtuivatkin. DT:n kouluttaja jopa tuumasi, että kautta aikain olimme TOINEN rakennuttaja, joka tarjoaa mitään..! Olimme kaikki aivan hämmentyneitä, sillä meille se oli itsestäänselvyys ja pidimme sitä ihan jo hyvien tapojen mukaisena. Hassua.

Kouluttaja lähti paikalta kolmen jälkeen eli siinä vaiheessa, kun kaikki seinät olivat paikallaan. Hieman tätä ennen lähti nosturi käymään toisella keikalla, joka piti hoitaa virka-aikaan. Lähtiessään nosturi törmäsi kunnan puolella olevaan katulyhtyyn, joka sitten menikin törmäyksestä nurin. Naapurinamme asuu kunnan virkamies ja häneltä sitten lähdimme kysymään, että minne asiasta pitäisi ilmoittaa, sillä tolppa oli sillä tavalla nurin, että johdot olivat paljaana. Saimme tarvittavat yhteystiedot ja nosturin vakuutukseenhan tuo menee, mutta emme ehtineet millään lailla asiaa hoitaa, kun paikalle tuli jo Eltelin porukka lyhtyä korjaamaan. Oli siis naapurimme hoitanut hienosti vaaratilanteen pois välittömästi, siitä pointsit hänelle :)

Suunnilleen samaan aikaan, kun DT:n kouluttaja teki lähtöä tuli paikalle oma vastaava mestarimme. Miehet ehtivät siinä vielä vaihtaa pari sanaa, sitten alkoi kouluttajan matka kohti pohjoista. Vastaavamme kävi heti vatupassin kanssa läpi seinät ja kaikki muut olivat kunnossa, mutta ulko-oven kohdalla seinässä oli 3mm kallistuma. Tästä vastaavamme huomautti timpuriporukalle ja se korjattiin välittömästi.

Kun korjaustyö oli saatu päätökseen, niin nosturi tulikin jo takaisin keikaltaan. Itse lähdimme hakemaan lapsia mummulasta, jossa nämä olivat olleet koko päivän hoidossa. Kun tulimme vielä paria tuntia myöhemmin tontille kurkkaamaan, niin osa kattoristikoistakin oli jo asennettu paikalleen. Laittelimme tontin reunalla pressuja puutavaran päälle appiukkoni kanssa, kun toiselta puolen tonttia kuului jumalaton rysähdys... kun vilkaisin äänen suuntaan, niin näin miehen keltaisine kypärineen kasan alimmaisena ja kattoristikot hänen päällään. Ryntäsin tietenkin heti katsomaan, että miten on käynyt ja hoitoalan ihmisenä kelasin matkan varrella vain kaikki mahdolliset ajatukset massiiviverenvuodosta elvytykseen ja luunmurtumiin. Onneksi timpuriapulainen oli kuitenkin selvinnyt säikähdyksellä ja kuin ihmeen kaupalla jäänyt kattoristikoiden puuosien väleihin. Huh.

Ainiin, se kodinkoneasiakin selvisi eilen: oli sattunut näppäilyvirhe ja pakettiimme kuuluu kuin kuuluukin rosterikoneet. Aiomme tosin vaihtaa nyt sen astianpesukoneen valkoiseksi, koska se nyt vaan istuu paremmin siihen valkoisten kalusteiden keskelle. Mutta että asia on siis hoidettu :)

Tässä vielä kuvia eiliseltä ja toissapäivältä:

Kävimme tiistaina tekemässä lumityöt ja poistamassa pressut talon pohjasta, n. 18 kuutiota sitä olikin luotavana. Ja tulihan mun opiskeluaikaiselle haalarillekin vihdoin käyttöä, kun piti ottaa joku työvaatteeksi sopiva asu päälle ;) Esikoisemme sai ihan spesiaalitehtäväkseen siivota pikkulapiolla talon nurkat lumesta...